Tuesday, July 24, 2012





P I I L O S S A

Kun pystytin näyttelyä vesisateessa minua hymyilytti, vedenkansani siirtyminen vedestä maalle tapahtui mitä parhaimmassa säässä, sateessa!

Sama vedenelo jatkuu kuitenkin maalla, pieni sintti piillottelee itseään hauelta ja ahvenet eivät liiku vieläkään yksin. Veden maailma on vieraan oloinen ympäristö, mutta sieltä löytyy paljon tuttuja piirteitä. Meidän maailmassamme, täällä maalla, on yhtälailla haukia ja pikku sinttejä. On myös parvissa viihtyviä ja niitä jotka taittavat matkansa mielummin yksin. Tuntuu myös että ihmisen lyhyeen elämään sisältyy paljon virtauksia, jotka vievät meitä kuin pässiä narussa. Näyttelytöitä tehdessäni ja pystytyksen aikana mietin myös paljon vedenpinnan nousua ja sitä miten nämä kaksi maailmaa kuvitteellisesti sulautuisivat yhdeksi.

Järjestin näyttelyn puistoon, koska halusin viedä teokseni sellaiseen paikkaan missä niiden näkeminen ei ole ennalta arvattava tapahtuma. Tarkoituksena on saada aikaan kohtaamisia. Kuinka moni eksyy galleria tilaan sattumalta? Uskon että puisto antaa enemmän tilaa tällaisille sattumuksille. Paikka on myös veden äärellä mikä on todella olennaista teemani kannalta.

Näyttelyn pystytyksen aikana huomasin että etenkin lapset innostuivat teosten asettelusta, "Täällä puun takana on vielä toinen!" "Mä löysin vielä yhden!" Näyttely tilanteesta tuntui muodostuvan eräänlainen leikki.

Teokset säilyvät näyttelypaikalla niin kauan kuin ne kestävät.